torstai 11. tammikuuta 2018

Vauvahorroksesta herääminen

Katselen peilikuvaani kauppakeskus Sepän vessassa. Voi kamala! Ei meikkiä, hiuksissa juurikasvua, jalassa verkkarit ja päällä parhaat päivänsä nähnyt Halppiksen kollegepaita. Meikittömät kasvot yhdistettynä pipon alla painautuneisiin hiuksiin sekä silmäpusseihin saa mut näyttämään ihan keski-ikäiseltä. Ei sen puoleen, onhan tuota ikää jo päälle 30 vuotta, mutta silti peilikuva on vanhentunut viimeisen puolen vuoden aikana.

Kaiken viimeistelee urheiluliike XXL, jossa kokeilen aletakkia. M-koon takki puristaa vatsasta, L-koko taas roikkuu hartioista. Ja ylipäätään L-koko, kun vuosi sitten käytin yleensä kokoa S. Puolustuksena tosin sanottakoon, että takki oli jotain slim fit sporty -mallia, mutta silti. Äh, pakko tehdä jotain.

Nykyisin meikkaan harvoin ja tummat silmänaluset ovat vakiovaruste. Tässä tosin sekä äiti että poika näyttävät kummatkin hieman väsähtäneiltä. Taisi kyllä Otsolla ollakin päikkäriaika tämän jälkeen.

Olo on kuin heräisi horroksesta. Viimeinen vauvantuoksuinen puoli vuotta on ollut elämäni antoisinta aikaa, mutta samalla myös uuvuttavaa. Univelkaa on, se on alkanut purkautua vasta pikkuhiljaa viime aikoina, kun poitsun yöt alkavat vähitellen ja satunnaisesti parantua. Yksi ilta mietin tosissani sohvalla, että mikä pomomme nimi on töissä.

Jatkon arvaattekin: Uusi vuosi ja terveellisemmät elämäntavat. Nyt kun unta alkaa tulla hieman enemmän, on jälleen energiaa miettiä mitä suuhunsa laittaa sekä liikkua enemmän. Sillä kyllähän väsyneenä ja poitsun itkukohtauksen jälkeen ihan parasta on suklaa! Etenkin joulun alla. Painoni oli jo joulukuun alussa sama kuin ennen raskautta, mutta hups joulukuu ja puntari näytti +2,5 kiloa. Asiaa ei auttanut sekään, että poitsu on alkanut syödä kiinteitä 4-5 kertaa päivässä, mikä on vähentänyt hieman imetystä ja sitä kautta kuluttamiani kaloreita. Täydellinen hetki siis herätä ennen kuin vaa’an lukemat pomppaavat entisestään.

Väsähtänyt mamma.

Tavoitteenani on siis pudottaa painoa kesäkuuhun poitsun 1-vuotissynttäreiksi noin 6 kiloa, mikä tarkoittaa kiloa per kuukausi. Liian tarkasti puntaria ei kuitenkaan tuijoteta, oma olo ja peilikuva kertovat enemmän. 

Tammikuun lupaukset ovat herkkujen vähentäminen ja liikunnan lisääminen vähintään 3 kertaa viikossa. Toki olen liikkunutkin, mutta tähän saakka miten sattuu. Onneksi pohjaa kuitenkin on. Ollessani raskaana kävin vikan kerran spinningissä vain pari viikkoa ennen synnytystä. Mökkiraksalla taas maalasin pari päivää ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeenkin ekat lyhyet vaunulenkit tehtiin vain muutaman päivän päästä. Ja useinhan painonpudotus tapahtuu keittiössä. Kun univelkaa on, sitä tuppaa syömään miten sattuu ja mitä sattuu - tai liian vähän. Sitten kun nälkä kasvaa, maistuvat kaikki ei niin terveelliset pikahiilarit, kuten suklaa tai muu vastaava. Niinpä tänäkin aamuna lisäsin aamupalajogurtin kylkeen vielä leivän.

Välillä on yritetty edes näyttää ihmiseltä. Otso tosin on komea aina.


Olen luonteeltani sellainen, että kun johonkin ryhdyn, niin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ensimmäinen toimenpide olikin siis magneettisen white boardin ostaminen. Tauluun merkitään sunnuntaina tulevan viikon treenit sekä alustava ruokasuunnitelma. Olemme nimittäin huomanneet, että kaupassa käynti on melkoinen aikasyöppö, etenkin, kun siellä käy joka toinen päivä. Pienellä suunnittelulla sekin järkevöityy. Ja lisätään edelleen, että vauva-arjessa suunnitelmat tuppaavat muuttumaan herran mukaan, joten liian ryppyotsaisesti ei oteta mitään. :)

Ä niin kuin äiti ja I niin kuin isi sekä Y niin kuin yhteinen. Tässä liikuntaa tosin tulee enemmän kuin kolme kertaa viikossa. Herkkujen vähentäminen on omalla kohdallani nimenomaan vähentämistä, ei totaalista kieltämistä. Se ei toimi itselläni, sillä silloin kielletystä asiasta tulee vaan entistä enemmän haluttua. Nikolla taktiikkana on enemmän totaalilakko. Lisäksi taulussa on muita yleisiä menoja, eilen muun muassa joulukyntteliköt saivat kyytiä ja joulu on virallisesti päättynyt.


Enää ei tarvita kuin toteutus. Tänään se alkaa kasvissosekeiton teosta iltaa varten, kun poitsu on päikkäreillä. Pyrin tietenkin syömään muulloinkin kuin illalla, lähinnä tuossa taulussa ovat yhteiset iltaruuat/päivälliset. Lounas on yleensä edellisiltä päiviltä jäänyttä ruokaa salaatin kera. Eli pienin, mutta päättäväisin askelein kohti parempaa oloa ja olemusta. Kuinka monella muulla on samanlaisia uudenvuodenlupauksia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti