sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Sunnuntairetki Tyräjärvellä ja auton hinausta

Takana on kerrassaan ihana ja aurinkoinen viikonloppu. Viikonlopun suurin urakka oli hinata Vectra korjattavaksi. Perjantaina hinasimme sen Muuramesta Saarijärvelle, minä ja Otso vetoautossa, Niko vedettävässä Vectrassa. 

Alku oli nihkeä, kun Otso ei viihtynyt turvakaukalossa ja huusi suoraa huutoa. Mulla taas ei keskittymiskyky ollut aivan parhaalla tasolla vetopuuhissa, kun Otso huusi takapenkillä. Niko oli ensimmäiset kymmenen minsaa kieli keskellä suuta, kun kyyti oli epätasaista. 

Otso viihtyi isomummun mökillä lauantaina sillä aikaa, kun isi ja pappa hinasivat Vectran Alajärvelle.

Pysähdyimme ennen motaria ja hyssyttelimme Otsoa sylissä. Poitsu onneksi nukahti, niin loppumatka sujui hyvin. Otsolle on tullut viime aikoina joku kammo kaukaloon, meinaa olla automatkoille lähteminen melkoisen työn ja tuskan takana, kun huuto alkaa heti kaukalossa. Lauantaina Niko ja pappa jatkoivat hinausurakkaa Saarijärveltä Alajärvelle ja me käytiin Otson ja systerin kanssa kävelyllä isomummun mökillä. Lauantai menikin pitkälti isomummun mökillä, tänään sunnuntaina aikaa on vietetty omalla mökillä.

Tyriksen mökin lähimaastossa on aivan ihania paikkoja.

2,5 kilsan päässä mökiltä oli aivan ihana lampi. Lähimaastossa oli myös kolme pientä vuorta. Kun Otso kasvaa, niin voidaan tehdä kolmen kukkulan valloitus.

Muuten viikonloppu on kulunut rennosti. Tänään teimme taas perinteisen sunnuntairetken, jolle tällä kertaa lähdettiin suoraan mökkipihasta. Otso ei viihtynyt vaunuissa, vaikka häntä kolme kertaa yritimme hyssyttelyn jälkeen laittaa sinne. Niinpä Manduca jälleen käyttöön. Manducassa poitsu nukahti samantien. En ymmärrä tuota vaunujuttuakaan. Keskiviikkona vaunuilimme Otson kanssa 1,5 tuntia ilman minkäänlaista ongelmaa. Tänään taas ei millään.

Isin sylissä voi rauhoittua niin, että uni maistuu taas.

Näissä maisemissa kelpasi lykkiä vaunuja.

Pieni puro virtasi metsässä.

Kävelimme melkein pari tuntia aivan ihanassa syksysäässä. Vajaan tunnin jälkeen Otso kuitenkin havahtui Manducasta ja alkoi itkeä niin, että hänet oli pakko ottaa pois Manducastakin. Onneksi huuto loppui melko lyhyeen isin sylissä, johon poitsu nukahti uudestaan. Sylistä siirsimme hänet jälleen rattaisiin, joissa loppumatka menikin hienosti. Ja hyvä, kun siirrettiin, sellainen hirvikärpäsparvi hyökkäsi kimppuumme myöhemmin. Vaunuissa Otso oli hyttysverkon suojissa ilkimyksiltä, vaikka sinnekin yksi hirvikärpänen onnistui livahtamaan. Sen tarina Otson pipolla loppui hyvin lyhyeen. Tapoin yhteensä varmaan parikymmentä hirvikärpästä.

Ilta-aurinko paistoi tänään niin upeasti, ettei mökiltä olisi malttanut lähteä.

Happihyppelyn jälkeen lämmitimme ekan kerran koko viikonloppuna saunan omalla mökillä Tyriksellä. Sitten ruokaa ja autonnokka kohti Muuramea.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti