lauantai 19. elokuuta 2017

Pyöräkärryllä Riihivuoreen pikkujäbän kanssa

Tänä viikonloppuna ollaan pitkästä aikaa kotona. Sääennuste lupasi sadetta, joten ei lähdetty mökillekään. Lisäksi itselläni on takana useampi huonosti ja levottomasti nukuttu yö poitsun kanssa, joten reissaamisfiilistä ei juuri ollut. Ihan neljän seinän sisälle ei kuitenkaan jääty, eilen perjantaina laitettiin pyöräkärry pyörän perään ja suunnattiin Riihivuoreen.

Maisemat Riihivuoresta alas tulevalta huoltotieltä.

Tällä kertaa Niko veti pyöräkärryä, kun olimme Otson kanssa hakeneet viikolla iskän pyörään veto-osan XXL:stä. Täytyy sanoa, että melko kova suoritus, Niko polki koko matkan Riihivuoren päälle!!! Välillä pidettiin huilitaukoja. Tällä kertaa meikäläinen talutti lähes koko matkan. Yleensä näin ei kyllä kävisi, mutta sen verran univelka painoi kropassa, että revittelytreenit jäivät meikäläisen osalta toiseen kertaan. Hiki siinä taluttamisessakin tuli.

Pienen vauvan saa pyöräkärryyn köyttömällä sinne turvakaukalon. Kaukalo on kiinni kärryjen turvavöillä sekä kahdella kuormaliinalla.

Otso on kova jätkä reissaamaan.

Ylhäällä fiilisteltiin maisemia. Vuosi sitten Riihivuoressa vietettiin yksi perjantai mäkitreeneissä, muistaakseni kymmenen kertaa tunkattiin mäki ylös (noin tuhat nousumetriä), pimeäkin siinä puuhassa taisi tulla. Nyt mäkitunkkauspaikka oli pöhettynyt melkoiseksi viidakoksi ylhäältä, polun paikan juuri näki. 

Tästä kohtaa lähtee yksi suosikkipaikoista mäkitunkkaukseen. Hieman oli polku päässyt puskien valloittamaksi.

Otso nukkuu hyvin pyöräkärryissä, kunhan huilitauot eivät ole liian pitkiä.

Emme halunneet mennä samaa reittiä takaisin, minkä vuoksi Niko bongasi kartasta jonkin huoltotien. Sitä sitten lähdettiin varovasti taluttaen alaspäin. Ilmeisesti tauko ylhäällä oli liian pitkä, sillä Otsokin heräsi kärryissä. Niinpä pidettiin tissitauko matkalla kallion päällä. Täytyy sanoa, että oli melkoisen hulppeat imetysmaisemat. Tauon jälkeen matka jatkui alaspäin. Otso kitisi vielä alhaalla ja hetki syliteltiin poitsun kanssa pahimpia vatsavaivoja. Sitten Otso kärryyn ja kotia kohti. Kun kärryt pääsivät kunnon liikkeeseen, poitsu nukahti jälleen.

Huoltotieltä oli aivan ihanat maisemat alas.

Aina on hyvä paikka pysähtyä tissittelemään.

Otso ihailee ruokailun jälkeen maisemia.

Kotimatka sujui leppoisasti maisemia ihastellen. Tulipa jälleen nähtyä ihan uusi alue Muuramesta. Reissussa oltiin parisen tuntia. Kotona lämmitettiin sauna ja Otsokin kävi pitkässä kylvyssä, minkä jälkeen nukahti niin, että mekin päästiin Nikon kanssa kahdestaan saunaan. Ihana ilta.

Meikäläisen treenitiedot yllä, Nikolle pyörälenkki oli vielä kovempi kärryn kanssa, kaloreita paloi Nikolla reipas tuhat.


Mun syke, tauon aikana mittari on ollut pausella.

Nikon sykkeet kärryn kanssa, verenmaku oli kuulemma jo suussa hetkittäin.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ristiäislahjoja pojalle

Ristiäiset olivat viime viikon lauantaina ja pikkujäbä sai nimekseen Otso Ilmari

Otso nukahti nimen saannin jälkeen.

Nimeen ei liity mitään ihmeempää tarinaa, tosin Ilmari on myös papan toinen nimi, joten se tulee sitä kautta. Tein kerran nimikoneella netissä testin, jossa vastattiin erilaisiin kysymyksiin. Ylläri niin kone arpoi kaikenlaisia luontoon liittyviä nimiä. Laitoin niistä listan Nikolle ja naureskelin hieman, kun kone ehdotti Otsoa. Niko innostui nimestä ja kun sitä aikansa mietti, niin se vain jäi elämään, etteihän pojasta voisi mikään muu tulla. Myös tytölle meillä oli nimi, sillä emme tienneet raskausaikana kumpi sieltä on tulossa. Tytön nimi tosin ei tullut nimikoneesta ja sen valinta ei ollut yhtä selkeä kuin pojan nimen.

Laittelen ristiäisistä enemmän kuvia myöhemmin, kun saan niitä serkkutytöltä. Tässä sillä välin kuvia aivan ihanista ristiäislahjoista. Iso kiitos näistä!

Tämä tulee olohuoneeseen, kun saan ostettua kehykset. Tässä vastasyntynyt on oikeassa koossa, mittasuhteessa 1:1. Melkoisen pitkä kaveri ollut vatsassa.

Tällaista en ollut nähnyt aiemmin. Aivan ihana muisto ristiäisistä.


Harrastukset on jo päätetty, hih. Teksti on valittu niin ajatuksella, tykkään. Lisäksi pohjassa on ristiäisten päivänmäärä.

Nämä vein eilen kaiverrettavaksi. Toiseen tulee ensimmäinen hammas, toiseen ensimmäinen hiustupsu.

Pikkuriikkinen sormus oli kerrassaan valloittava. Sen saa myöhemmin myös kaulaan roikkumaan.

Ainakin Muumi-muki on erikoiserää, en ollutkaan nähnyt kuosia aiemmin.


Itse tehty toukkapussi on huikea. Sen verran tiedettiin tästä, että valittiin lanka etukäteen. Pitääkin testata illalla, mitä poitsu tykkää.

Vaatteita tuli myös erilaisia. Nämä menevät niin käyttöön. 

Kun vauva vähän kasvaa, niin voidaan siirtyä vauvan pussilakanoista lasten malliin. Vihreä väri on lemppari.

Ruokalappu tulee myöhemmin myös käyttöön.

Ihana. Otsolla on kolme kummia, kerrotaan tästäkin enemmän, kun saadaan ristiäisistä kuvia.

Yksi lahjoista oli soittorasia, mikä lähti vielä kaiverrukseen. Tämäkin tuli tarpeeseen, kun poitsu tykkää äänistä, eikä meillä ole kuin soiva pöllö.

Lisäksi Otso sai rahaa, pitää varmaan avata miehelle oma pankkitili. Myös kortit olivat aivan ihania, niistä ei ole kuvia kuin tästä yhdestä, kaikki on jemmattu talteen. Iso kiitos vielä kaikille paikalla olleille, lisää kuvia päivästä myöhemmin! :)


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pyöräilemään vauvan kanssa

Ostimme toissa viikolla XXL:stä Thule Chariot Cheetah XT 2 -pyöräkärryn. Sitä ihasteltiin jo kolmatta kertaa, joten pakkohan se oli jo ostaa. Ekan kerran sitä katsottiin jo joskus talvella Tampereen XXL:ssä, jossa kärry olisi lähtenyt mukaan, jos myyjä olisi yhtään osannut yllyttää (tai myydä) enemmän. 

Toisen kerran kärryä ihasteltiin Jyväskylässä päivää ennen kuin poitsu syntyi. Silloin kohdalle sattui pyöräilyyn vihkiytynyt myyjä, joka osasi kertoa kärrystä ja sen käytöstä monipuolisesti. Alkavien epäsäännöllisten supistusten vuoksi keskittymiskyky ei kuitenkaan antanut myöten isolle hankinnalle. Niinpä kun Facebook alkoi toissa viikolla tykittää XXL:n mainoksia Thulen pyöräkärrystä, oli sitä pakko lähteä ihastelemaan vielä kolmannen kerran. Ja sillä kertaa kärry lähti kotiin mukana.

Kärry asennettiin mun Nishikiin. Cresent olisi ollut kevyempi pyörä, mutta itse pidän Nishikiä vakaampana ja toimintavarmempana, vaikka se onkin painavampi ja vanhempi pyörä.

Eilen sunnuntaina pääsimme testaataan pyöräkärryä, vaikka sää ei ihan kauhean hyvältä näyttänytkään. Pyöräkärryssä voi kuljettaa turvavöissä muistaakseni vuoden ikäistä lasta. Meidän poitsu on vasta vajaa 2 kuukautta, joten vöihin häntä ei tietenkään voi laittaa. Jyväskylän XXL:n myyjä osasi kuitenkin vinkata, että vauvaa voi kuljettaa kärryissä turvakaukalossa. Siispä tuumasta toimeen, köytimme kaukalon kärryyn kiinni. Kaapeista löytyi hyvin erinäisiä vaellus ym. käytössä olleita lenksuja, joiden avulla kaukalon sai tukevasti kiinni. Ihan ekalla yrittämällä emme olleet tyytyväisiä lopputulokseen, mutta tokalla kokeilulla kaukalo oli tukevasti kiinni. 

Sitten poitsulle vaipanvaihto ja tissiä sekä nukuttaminen perusvaunuissa ja pikkujäbä oli valmista kauraa kyytiin. Vaatteiden lisääminenkin onnistui nukkuvalle kaverille hienosti. Sitten ulos ja poika kaukaloon. Tajusin, että emme ottaneet poitsusta yhtään kuvaa kärryissä, pitää ottaa ensi kerralla. Kärryissä on kyllä hyvä aurinkosuoja, mikä asettui juuri hyvin poitsun silmien kohdalle, ettei aurinko pääse paistamaan (mitä vaaraa eilen ei ollut).

Onneksi uskoimme XXL:n myyjää ja ostimme kahden lapsen kärryn, sillä kaukalo ei olisi mahtunut yhden lapsen kärryyn. Muutenkaan painossa tai fyysisessä koossa ei juuri ollut eroa yksikön ja kaksikon välillä, joten otimme kaksikon. Siihen mahtuu paremmin myös tavaraa.

Onneksi suurin osa reitistä oli kevyenliikenteenväylää, vaikka maantien reunassakin mentiin osa matkasta. Autot kyllä kiertävät kaukaa, kun näkevät, että ollaan kärryn kanssa liikkeellä.

Hieman jännitti. En ole aiemmin vetänyt pyöräkärryä ja muutenkin pyöräily oli ensimmäinen synnytyksen jälkeen, jos yhtä sisäpyöräilykertaa ei lasketa. Niko tsekkaili ajolinjoja ja etäisyyden reunasta, hienosti meni. Suuntasimme kohti Säynätsaloa. Koska matka meni niin hyvin ja poitsukin vain nukkui, päätimme Säynätsalon lisäksi kiertää Muuratsalossa. Se onkin jotenkin legendaarinen paikka, sillä kävimme siellä Nikon kanssa ekan kerran suunnistamassa. Tai siis se oli toinen kerta, kun ylipäätään nähtiin. Lisäksi kajakkireissulla käytiin myös Muuratsalossa, sinne liittyy siis paljon muistoja.

Poikkesimme jollain Muuratsalon uimarannalla. Maisemat olivat upeat, ulapalla lipuva purjevene viimeisteli näkymät. Tauko pidettiin lyhyenä, ettei poitsu heräisi paikallaan oloon. Mukana oli kyllä vaipat ja hoitoaluset, varavaatteet ja säkki lämpimämpiä vaatteita sekä päällä urheiluvaatteiden alla imetysliivit ja -paita, mutta poitsulla vaikutti olevan kaikki hyvin kyydissä. Kärryssä oli sadetta pitävä suoja edessä, mikä blokkasi tuulenkin tehokkaasti. Nautiskelimme banaanit ja jatkoimme matkaa.

Nikon takkikin mätsäsi kärryjen väriin. Poitsun naama pilkottaa punaisen viltin yläpuolella.

Kyllä se poitsu vain nukkui, pakko se oli uskoa.

Paluumatkalla oli jäätäviä ylämäkiä. Kaikki kuitenkin poljettiin sitkeästi ylös. Ainoastaan yhden Säynätsalon lyhyen ja jyrkän mäen talutin, kun pelkäsin, että kaadun vauhdin hyytyessä. Onneksi jalassa olivat klossikengät, lukkopolkimilla polkemiseen sai tehokkuutta. Kotona laskimme, että vetämäni kuorma painoi noin 22,5 kiloa plus eväät ja vauvan vaihtokamppeet. Valmistaja ilmoittaa kärryn painoksi 12 kg, kaukalo 4,6 kiloa ja kotipuntarin mukaan beibi jo huikeat 5,9 kiloa (voikohan pitää paikkansa, minne se pieni mies meni?). Ei ihme, että puhallutti. Nikolle treeni oli kevyttä sunnuntaiajelua. Lupasimme käydä joku päivä poitsun kanssa XXL:ssä ostamassa isinkin pyörään kiinnitysosan, sitten kärryn vetäjää voi vaihtaa vaikka kesken lenkin. Lisäosa maksaa vajaa 30 euroa.

Muuratsalosta tuleva silta on hieno.

Huippulenkki ja todella hyvä pyöräilykärry! Cheetah-kärry on kevyemmästä päästä, kääntyi hienosti, helppo kiinnittää pyörään ja kaikki sadesuojat ym. vaikuttivat toimivilta. Toki jos kaatosade yllättää, niin mukana täytyy olla jokin parempi sadesuoja tai pyörä on vedettävä parkkiin. Meillä oli eilen hyvä tuuri. Niko tsekkailikin lähtiessä hyvän "raon" vesisateesta Ilmatieteenlaitoksen sivuilta ja hyvin näytti pitävän paikkansa, sillä sade alkoi lähes samantien, kun pääsimme takaisin kotipihaan. 


Kiva lenkki sunnuntaille, vaikka vajaan 20 kilsan lenkki onkin vielä kaukana niistä entisistä "normaaleista". Tästä on hyvä edetä hitaasti, mutta varmasti.

Pyöräkärryissä eroja on myös jousituksissa, mutta kuten myyjäkin sanoi, ei tämä malli paljon häviä kalliimmille ainakaan seuraavassa hintaluokassa. Hintaa tällä oli tosiaan 479 euroa ja talvella tämän saa lisäosalla vedettäväksi vaikka suksien kanssa. Myös juoksuosan voisi ostaa halutessaan (yksi pyörä eteen), tähän pakettiin kuului eteen kaksi pyörää, joilla kärry muuttuu perus työnnettäväksi. Onhan se äkkiseltään kallis, mutta voihan sitä rahaa tuhlata turhempaankin. Eilen laskimme, että kärryn hinnalla voisi saada esim. suksipaketin tai vaikka kelan kalastukseen. Tällä hankinnalla kuitenkin saadaan monta yhteistä kivaa pyöräretkeä ja kun poitsu kasvaa isommaksi, niin ensi kesänä kärryyn ei tarvitse enää köyttää kaukaloakaan. Muutenkin ideoimme, että olisi ihanaa ottaa tavaksi koko perheen sunnuntairetki. Katsotaan miten onnistuu, arjen kiireet, kun monesti vievät mukanaan. 

Mun syke 22,5 kiloa vedettävän pyöräkärryn kanssa.

Nikon syke samalta lenkiltä. Me niin ostetaan toiseenkin pyörään vetovälineet. Nikolla tässä on myös meidän tauko, mulla mittari oli stopattuna silloin.

Ps. Puhun vielä vauvasta ja pikkujäbästä, sillä kirjoittelen viikonlopun ristiäisistä myöhemmin. :D

torstai 3. elokuuta 2017

Vauva-arkea kotona

Tänään on toinen kotipäivä sen jälkeen, kun Niko palasi töihin kesälomalta ja isyysvapaalta. Tässä muutama kuva tältä päivältä mamma-arjesta.

Olemme koettaneet tsempata Nikon kanssa näin loman jälkeen nukkumaan menon kanssa, jotta yöunet olisivat riittävän pitkät. Kymmenen on tavoite, eilen se oli noin puoliyksitoista. Viime yönä poitsu nukkui enkkapitkän pätkän, neljä tuntia ekalla syöttövälillä yhteen putkeen! Muut olivatkin sitten 1-3 tuntia. Mökillä poitsu on herättänyt meidät useana aamuna kuudelta ja kitissyt puolitoista tuntia. Nyt kotona poitsu heräsi eilisaamuna puoli kuudelta, mutta kitinät jäivät onneksi lyhyiksi. Pääsipä isukki ajoissa töihin, muuten herätyskello soisi 6.15. Tänään heräsimme kelloon ja söimme Nikon kanssa yhdessä aamupalan poitsun nukkuessa.

Sen jälkeen aamupäivä kuluikin perushommissa: tissiä, vaipanvaihtoa, hymyä ja välillä itkua ja kitinää. Poitsua väsytti, mutta sylistä sohvalle siirrettäessä hän aina heräsi. Kahden yrityksen jälkeen luovuin siirtohommista, annoin poitsun nukkua sylissä ja otin Ikean kuvaston selailuun. Onneksi kuvasto on paksu.

Aamupäivällä poitsu ei suostunut nukkumaan missään muualla kuin sylissä ja mahallaan.

Tänään kokeilimme pitkästä aikaa Manducaa. Olen kokeillut sitä muutaman kerran, samoin trikooliinaa, mutta kummassakaan poitsu ei ole viihtynyt kymmentä minuuttia kauempaa. Tänään ihmetys oli siis suuri, kun poitsu nukahti Manducaan. Laitoin imurin päälle ja imuroin kodin. Samaan syssyyn ehdin vielä tyhjentää astianpesukoneen ja syömään eilistä kanaa ja riisiä. Sitten poitsu jo heräsikin syömään. Mutta tunti Manducassa, enkka!

Tunti Manducassa, ennätys! Manducan löysimme nettikirppikseltä viidelläkympillä.

Iltapäivällä kitinä jatkui, vaikka tissit oli syöty ja vaippa vaihdettu. Tokalla yrittämällä kaveri kuitenkin nukahti vaunuihin ja ajattelin hyödyntää tilaisuuden. Shortsit ja urkkapaita päälle, musa soimaan lujaa (sori naapurit) ja terassille! Musan laitoin kovalle treenifiiliksen takia, mutta myös poitsun. Olen huomannut, että pikkujäbä nukkuu sitä paremmin, mitä enemmän on melua. Meluna toimii esimerkiksi kaivinkone, moottorisaha, vasara ym. Mökillä poitsu nukkui sirkkelin äänessä, mutta kun Niko lopetti työt, niin heräsi. En tiedä tottuvatko vauvat vatsassa, jos äiti on viettänyt aikaa meluisalla spinningsalilla tai raksalla aggregaatin metelissä. Joka tapauksessa ehdin treenata terassilla 45 minuuttia, käydä suihkussa ja syödä välipalasmoothien, luksusta! 

Hiki tuli!

Kotoa löytyy onneksi treenivälineitä, ei jää niistä kiinni.

Sykekin nousi kivasti lihaskestävyyttä painottavassa terassitreenissä.

Ja kiitos pikkuveljen Powerista ostetun itkuhälyttimen, vaunun itkut kuuluisivat vaikka suihkuun saakka ja itkuhälyttimellä voi myös seurata vaunujen lämpötilaa.

Uni maistui vaunuissa, hyttysverkko suojaa ylimääräisiltä kavereilta.

Kohta taas syöpötellään poitsun kanssa ja odotellaan, että isukki tulee töistä kotiin. Sitten tehdäänkin pieni pisto yhdessä kauppaan.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kuvia ja touhuja "kesälomalta"

Itselläni ei tänä kesänä ollut varsinaista kesälomaa, mutta Niko oli lomilla kuusi viikkoa, joista pari viikkoa isyyslomaa. Kolmisen viikkoa sitten Nikolla alkoivat työt ja me jäimme poitsun kanssa jatkamaan mammalomaa. Tässä vielä top5, mihin "kesäloma" kului.

1. Pikkujäbä
Isi lähti kuuden viikon jälkeen töihin, mälsää.

Pikkukaveri on pakko nostaa kohdaksi numero yksi, sen verran jäbä on sanellut kesän menoja. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mm. tissitakiainen, kakkakone, kuolakalle ja rakkauspakkaus. Ennen ristiäisiä peitenimenä oli Into, koska poitsu syntyi Innon päivänä. Kannonkosken isomummun mökillä kaveri tunnettiin ekat viikot nimellä Paavo, kuulemma hän vain näytti ekassa valokuvassa Paavolta. Muita nimiveikkauksia ovat olleet Olavi, Nestori, Vilho ym. 

Tissille on hyvä nukahtaa.

Nukkua voi lähes missä vaan.

Viime lauantaina pikkujäbä sai nimekseen Otso. Otso on melkoisen suloinen poika, jolla on äitinsä ruokahalu ja temperamentti, hän kiihtyy nollasta sataan nanosekunneissa ja syö kuin mies. Hurmaavuuden hän on perinyt isältään. Otso aivastaa aina, kun aurinko paistaa silmiin, tämän hän on myös perinyt isältään.

Känkkäränkkä-kohtaus vois myös päättyä totaaliseen simahtamiseen iskän syliin.

Hellehattu pitää olla joka miehellä.

2. Mökkiraksa
Keittiöstä ja ruokatilasta tuli ihanin paikka mökillä.

Otso oli melko pieni, kun lähti mökkeilemään ja raksalle ekan kerran.

Jos jotain kesällä tehtiin, niin Tyriksen mökki asuttavaan kuntoon. Siellä vietettiin tunteja raskaana sekä nyt kesällä, ekan kerran Otson kanssa, kun poitsu oli kymmenen päivää vanha. Mökkiä tehtiin lomalla hieman kiireellä, kun sinne haluttiin päästä tänä kesänä jo yöksi. Alkulomasta olimme isomummun mökin aitassa yötä, mikä oli melko kompakti ratkaisu kolmeen pekkaan. Tuntui luksukselta vaihtaa aittahuone reippaaseen 60 neliön mökkiin. Tehtävää Tyriksellä on vielä reippaasti, eikä mökki ole vielä valmis, mutta asuttavassa kunnossa se jo on.

Yläkerrassa kelpaa nukkua.

3. Huvila ja huussi
Onneksi tuotantokausia on tehty monta.

Sohva tuli tutuksi ekoina viikkoina.

Synnäriltä kotiutumisen jälkeen ihmeteltiin poitsua sekä tuijoteltiin Ruudusta Huvilaa ja huussia. Poitsu oli lähes koko ajan tissillä ja vieläpä melkoisia maratooneja, joten sohva tuli enemmän kuin tutuksi. Kun ekoina päivinä ei päästy mökille, niin tuijoteltiin muiden mökkiprojekteja Huvila ja huussi -ohjelmasta sekä luettiin "Meidän mökki" -lehteä.

4. Minireissut
Isin kanssa kalavestivaaleilla Viitasaarella.

Saarijärven kalastajakylässä kalasteltiin lohia.

Otson kanssa kesällä ei suurempia reissuja tehty, mutta pikkupistäytymisiä kuitenkin. Kävimme Kannonkosken toripäivillä, Viitasaaren kalavestivaaleilla, Saarijärven lohilammikolla sekä mummolassa ja isomummun mökillä. Kerran kävimme iskän kanssa kahdestaan ulkona syömässä, tunnelmallisesti Kyyjärven Kotipizzassa :D

Tää mies on reissannut ympäri Keski-Suomea.

5. Metsäpeikolta näyttäminen
Hiusväri ehti vähän haalistua ja ylisuuri paitakaan ei oo viimeistä raksamuotia.

Tarvetta kampaajalle?

Aiemmin kaupungille on lähdetty farkuissa, urheilemaan urkkavaatteissa ja kotona on oltu verkkareissa tai kollareissa. Nykyisin se ei ole niin nuukaa. Samoilla urkkavaatteilla voi käydä kaupungilla ja lenkillä. Kun poitsu nukahtaa, pitää aika hyödyntää äkkiä, oli se sitten kaupungilla käynti tai vaunulenkki, ei siinä paljoa ehdi omia vaatteita arpoa. Mutta eikös se sporty chic -tyyli ollut nyt in? Vai miten se meni.

Onneksi kävin viime viikolla kampaajalla, sen verran oli jo haalistunut hiusväri ja ylikasvanut malli. Myös Niko näytti partansa kanssa melkoiselta metsäläiseltä kuuden viikon loman jälkeen. Ristiäisten vuoksi skarppasinme molemmat.

Uusi väri on ruskea. Tässä kulmat ovat vielä normaalia tummemmat, kun väriä on vielä ihossa.