sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ekaa kertaa yötä omalla mökillä

Tänä aamuna heräsimme ekaa kertaa omalta kesämökiltä Tyrikseltä. Eilen oli suorastaan nostalginen olo, kun pakkasin kamppeitamme seitsemän kilsan päässä isomummun mökillä. Isomummun mökillä kesiä on vietetty reipas 30, joten kieltämättä tuntui haikealtakin pakkailla, vaikka eihän se mummon mökki sieltä minnekään katoa. Sehän on vain mahtavaa, kun mummola löytyy kesäisin niin läheltä.

Yläkerran makuutiloissa on nättiä. Tosin viime yönä nukuimme vielä alakerran levitettävällä sohvalla, sillä yläkerrassa oli kolmen tunnin saunan lämmittämisen takia lämpötila +27. Poitsu meinasi olla eri mieltä siitä, että äippä ja iskä saunovat samaan aikaan. Lisäksi ajattelimme ostaa mökille uuden sängyn, 120 cm sänky meinaa olla hieman kapea kolmen hengen perhepedille.

Alakertaan verhojen mallailua. Pitää teettää kuvan verhoista vielä paneeliverhot, ne sopivat tilaan paremmin. Kontrastiset verhot ovat myös poitsun mieleen, niitä kelpaa tuijotella.

Keittiö on ihan paras mökillä.

Ruokailutila odottamassa vieraita.

Ruokailutila eilisiltana. Pöytälevy jäi ylimääräisenä keittiöstä ja Niko teki siitä ruokapöydän. Pöydänjalka on haapaa, omalta mökkitontilta.

Huonekalut toimme Tyriksen mökille tämän viikon tiistaina. Ne ovat olleet jemmassa Vaajakosken pienvarastossa viime syksystä saakka, kun muutimme Nikon kanssa saman katon alle. Hieman jännitti miten pakkausurakka Vaajakoskella sujuu, mutta kaikki meni mallikkaasti. Vaajakoskelle ajaessamme vettä satoi aivan tolkuttomasti ja meillä oli kuomuton peräkärry, joten säätila pelotti. Sade loppui kuin tilauksesta, kun pääsimme varastolle kamppeita lastaamaan. Pienempi tihkusade myös alkoi uudestaan sopivasti, kun huonekalut olivat jo kärryssä pressun alla. 

Vaajakoskelle ajaessa sää ei vielä suosinut muuttopuuhia.

Lisäksi hieman jännitti miten tavarat mahtuvat yhteen peräkärryyn, mutta sekin huoli oli aiheeton. Sänky, sohva, yläkerran perhopöytä, televisio, olkkarin karhupöytä ja muut sälät mahtuivat kärryihin hienosti. 

Nikon ankat pääsivät esille.

Olkkarin karhupöytä on ehdottomasti söpöin huonekalu mökillä.

Ihanat purkit.

Jyskin alekynttilät sopivat väreiltään möksälle.

Varastossa pari vuotta jemmassa ollut lyhty pääsi esille.

Kalataulu sekä Indiskan putkilovaasi koristavat takan päällä.

Tähän tulee vielä varastotila ja vaatesäilytys.

Kolmantena ja ehkä suurimpana huolena oli muuttopäivänä pikkujäbän päivän "fiilis". Pikkuprinssi kuitenkin nukahti menomatkalla Vaajakoskelle ja heräsi, kun Niko asensi pressua muuttokuorman päälle, eli täydellinen ajoitus, ehdimme kahdestaan pakata kamppeet hyvin. Meillä oli ollut varasuunnitelmana pikkuveljeni. Jos beibi ei olisi suostunut millään nukkumaan, niin pikkuveljeni olisi tullut nostoavuksi Lahden työreissunsa jälkeen myöhemmin illalla. Pikkujäbä nukahti tissittelyn jälkeen uudelleen, joten ehdimme käydä matkalla vielä Kodin Terrassa tekemässä viimeiset hankinnat mökille.

Kaikki huonekalut mahtuivat peräkärryyn.

Autossa oli tiivis tunnelma. Ja ekan kerran sadan kilsan matka tehtiin niin, että poitsu oli yksin takapenkillä.

Olen ollut täällä Tyriksen mökkiraksalla enemmän ja vähemmän ainakin kuutena kesänä, joten tuntui eilen uskomattomalta laittaa oman mökin sauna kuumaksi ja nukkua ihkaomalla kesämökillä. Mökille tulimme eilen launtaina puolenpäivän maissa ja tässäkin vauvan ajoitus oli täydellinen. Beibi nukahti autoon matkalla ja nukkui niin kauan, että ehdin siivota alakerran ja laittaa matot paikoilleen, yläkerta ja kylppäri oli siivottu jo aiemmin. Sitten pikkujäbän kanssa tissiteltiin oikein sohvalla istuen ja katseltiin tulta takassa. 

Tissittelyä takkatulen loisteessa.

Mun ja Nikon nimikkomukit. Nää ostettiin Pentikin myymälästä alkuviikosta.

Suurin osa astioista on vanhoja. Ainoastaan tuo "onnen murusia" -purnukka oli pakko ostaa mökille.

Tää on se turha ostos mökille, viinilasien merkit/koristeet.

Siskon antama lahjataulu pääsi seinälle.

Palovaroitinkin sopii kesämökille.

Nikon perhokalastustaulu koristaa portaita.

Puuhaa möksällä riitti vielä eilen ja riittää jatkossakin. Eilen tosiaan siivottiin, asennettiin keittiön pöytä, tauluja, verhotangot ym. Verhot pitää vielä lyhentää, kunhan nyt ensin mallailee mitkä verhot edes tulevat käyttöön. Mattojakin pitää vielä tuumailla, nyt mökki sisustettiin vanhoilla matoilla olkkarin uutta Jyskin mattoa lukuunottamatta. Pientä laittoa sisällä on, mm. televisiolle pitää ostaa seinäteline ja yläkertaan nikkaroidaan vielä vaatesäilytys/varastokaappi yhteen nurkkaan. 

Tyriksen mökin eka kylpijä.

Suihkunurkkaus, melko luksusta muutenkin suihku mökillä.

Opiskeluajoilla pari vuotta käytetty peilikaappi pääsi uuteen käyttöön.

Siivousvälineille pitää vielä keksiä joku paikka, ehkä ne laitetaan sitten ensi kesänä tulevaan varastoon.

Saunaakin piti sisustaa edes vähän. Muuta siellä ei sitten vielä olekaan, saunakiulu, pefletit ym. pitää vielä hankkia.

Saunan ledivalot ovat ihanat.

Siskon nimpparilahjaksi ostamia saunatuoksuja.

Sisätöiden jälkeen isoimmat työt ovatkin sitten ulkona, jossa ei ole tehty juuri mitään. Pihatöihin tarvitaan varmaan isompi konekin. Kaivoa ei vielä ole, vaan vesi tulee keittiöön ja kylppäriin järvestä. Myös varasto ja puuliiteri tarvitaan ja tiellekin pitäisi tehdä jotain. Se on vielä niin kuoppainen, ettei ihan kaikilla autoilla ajeta mökille edes perille asti. Myös terassia laajennetaan jossain vaiheessa ja onhan noita kaikenlaisia muitakin pidemmän ajan suunnitelmia. Vaikka työlista on loputon (niin kuin kesämökillä yleensä), on nyt ihan parasta, että mökki on sisältä täydellisessä asumiskunnossa. Ihan parasta.

Eilen saunasta käytiin vilvoittelemassa terassilla alkoholittoman siiderin kanssa.

Maisema aamulla sohvalta herätessä.

Näihin tunnelmiin.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Pienen vauvan kanssa mökkiraksalla (top10)

Kun poitsulla oli ikää kymmenen päivää, lähdimme pitkästä aikaa mökkiraksalle sadan kilsan päähän kotoa. Alussa itseäni hieman hirvitti lähteä, miten siellä pärjättäisiin? Miten pitkä matka sujuu? Miten pikkumies sopeutuisi, miten itse pärjäisin synnytystikkieni kanssa mökillä, minne tulee tässä vaiheessa vain järvivesi? 

Ekaa kertaa mökkiraksalla 30.6.

Tässä pikkujäbä oli jo 14 päivän ikäinen. Ekan kerran mökillä oltiin jo 10 päivän iässä.

Tässä muutama juttu mitkä auttoivat meitä pärjäämään vielä keskeneräisellä mökillä.

1. Imetystyyny ja -paikka
Puutarhatuoleihin piti hankkia pehmuste, muuten häntäluu ei tykännyt.

Doomoon imetystyyny oli huippuostos.

En ostanut imetystyynyä vielä raskausaikana, kun en tiennyt tarvitsenko sellaista. Kun kotona oli vietetty vasta pari päivää, tyyny oli pakko käydä ostamassa. Poitsu vetää välillä sellaisia tissimaratooneja, että ilman imetystyynyä hommasta ei olisi tullut mitään. Kokeilin kotityynyjä, mutta ne olivat niin pehmeitä, että poika upposi niihin ja asento oli mitä sattuu. Doomoon imetystyyny tuntuu napakalta ja kulkee matkapussukassa hyvin mukana, oli kyllä jokaisen euron väärti, maksoi siis noin viisikymppiä.

Kultsin huppari antoi imetyssuojaa, kun pysähdyttiin kesken matkan tissitauolle.

Mökkiraksalla tähän kohtaan kuuluvat myös pari terassituolia, jotka ajavat sisällä imetystuolin virkaa, toinen perustuolina, toinen jalkojen tukena. Halppiksesta oli myös pakko ostaa terassituoliin pehmuste, sen verran tuo synnytyksessä osumaa saanut häntäluu vielä vihoittelee pitkästä istumisesta.

2. Vedenkeitin
Ehdoton mökkiraksalla kakkavaippojen jälkeen pyllypesussa. Mökillä on saunassa lämminvesivaraaja, mutta se ei ole vielä käytössä, kun mökillä ei olla koko aikaa.

3. Hoitopöytä
Kaikki tärkeät: hoitopöytä, rattaat ja tuoli imetykseen.

Naapurilta ostettu muutaman euron hoitopöytä on ollut möksällä ahkerassa käytössä, kun muuta laskutasoa ei vielä ole. Myös vauvantarvikkeet menevät kätevästi laatikoihin, kun mökillä ei ole vielä mitään lipastoja tai muuta säilytystilaa.

4. Vaunut
Unet maittaa vaunuissa.

Auton takakonttiin mahtuvat vaunut toimivat raksalla nukkumispaikkana. Kopan sijaan vaunuihin menee myös turvakaukalo, jos välillä haluaa poiketa vaikka kesämarkkinoilla, eikä halua turhaan siirtää nukkuvaa kaveria kesken unien kaukalosta koppaan.

5. Kertakäyttöpefletit
Pikkuprinssin jekuin temppu on pyllypesun jälkeen ennen vaipanlaittoa pissata hoitopöydälle. Tämä tapahtuu lähes aina. Saunan kertakäyttöpefletit vaipanvaihdon alustana ovat pelastus liialiselta pyykkipinolta. 

6. Polttopuut ja kaasulämmitin
Kaasupolttimella mökki lämpenee hetkessä. Mikrossa taas lämpenevät eväät ja vedenkeittimellä kakkavaipan vaihtovesi.

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja tänä vuonna poikkeuksellisen kylmäkin. Kun tulimme mökkiraksalle, oli ulkona lämpimämpi kuin mökillä sisällä. Onneksi papan hankkima väliaikainen kaasulämmitin lämmittää mökin muutamassa minuutissa vauvalle sopivaksi. Lisäksi puusauna ja takka antavat lämpöä koko mökkiin pidemmäksi aikaa. 

7. Vesikanisteri ja kaivovesi
Vessaankin kannettiin pari sangollista kaivovettä, sillä hanasta tulee vielä järvivettä.

Tässä vaiheessa mökille ei tule vielä kaivovettä, vaan vesi tulee järvestä. Imettämisen aikana janottaa aina, joten juomavesi on korvaamatonta. Lisäksi alakerran tikit vaativat huolellista hygieniaa, miksi puhdasta vettä roudattiin pari sankoa myös vessaan.

8. Mikro ja kahvinkeitin
Kultsi lämmittää sapuskaa.

Raksalla ruuan on oltava helppoa, joko mikrossa tai kertakäyttögrillissä laitettua. Keittiö on nyt valaistusta lukuunottamatta valmis, joten kohta siellä voi kokata. Nyt päiväruoka heitetään pääosin valmiina mikroon. Myös kahvit keittyvät raksalla, enää ei tarvitse termospullokahveja.

Välillä raksalla harrastetaan yhden käden ruokailua, kun poitsu varaa toisen käden.

Virallinen makkaranpaistopiste.

9. Jääkaappi
Nyt keittiössä toimivat jo hella ja astianpesukonekin. Vielä pari viikkoa sitten syötiin kertakäyttöastioista.

Aiemmin mökillä käytiin kylmälaukun kanssa, mutta nyt eväät saa laittaa jääkaappiin. On paljon helpompaa lähteä raksalle, kun ei tarvitse tehdä eväsleipiä ja säätää kylmäkallejen kanssa.

10. Mummu ja pappa
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, mummu ja pappa sekä muut läheiset mökillä. On aika luksusta mennä raksalta isomummun mökille, jossa mummo ja pappa sekä isomummu katsovat poitsua sen aikaa, että voimme käydä Nikon kanssa rauhassa yhtä aikaa saunassa ja syödä iltapalaa. Sama juttu aamulla aamupalan kanssa.

Näillä varusteluilla mökkiraksalla on pärjätty hyvin niin pikkujäbän kuin synnytystikkienkin kanssa. Ja sen verran raksalla on ahkeroitu keväällä ja viime viikkoina, että kohta sinne päästään viemään enemmän tavaroita, saunomaan ekan kerran ja olemaan ekan kerran yötäkin. Melko siistiä, on sitä jo odotettukin!

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Maratonsynnytys 26:45

Nyt synnytyksestä on pari viikkoa ja vauva-arki alkaa pikkuhiljaa asettua jonkinlaisiin uomiinsa. Ajattelin jakaa jotain ajatuksia synnytyksestä, kun asiat ovat vielä melko tuoreessa muistissa.

Pikkuprinssi vain muutaman tunnin ikäisenä 20.6.2017.

Olimme reilu kaksi viikkoa sitten viikonloppuna mökkiraksalla Tyriksellä, missäs muuallakaan. Sunnuntaiaamuna heräsin, kun pöksyt olivat märät, mietin että olisiko lapsivettä tullut ihan aavistus, en tiedä. Joka tapauksessa pakkasimme kamppeemme autoon mummon mökillä ja pikasiivosimme aitan. Sitten lähdimme seitsemän kilsan päähän mökkiraksalle ja seurailimme tilannetta. Ei mitään. Tässä vaiheessa veikkasin jo itsekin, että ensi yönä jotain saattaisi tapahtua, kun pääsemme kotiin. Tyriksellä hommia tehtiin rennolla asenteella ja viikonloppuna oli yöuntakin tankattu kiitettävästi. Itse merkkailin keittiön vedinten paikkoja ja maalasin vielä terassin ja ulkoportaat.

Supistukset alkoivat tästä seuraavana yönä.

Seuraavana yönä heräsin kotona kahdelta vatsakipuihin. Ne tulivat ja menivät. Nyt se varmaan alkaisi! Koetin nukkua parhaani mukaan, vaikka siitä ei meinannutkaan tulla mitään. Alkoi jännittääkin. Aamulla menimme neuvolaan, kuten olimme jo aiemmin sopineet. Neuvolassa supistuksia ei juuri tullut, sama reagointi kuin kipeänä lääkäriin mennessä. Neuvolasta kuitenkin kehoitettiin soittamaan synnärille, kun kerroin lapsivesiepäilystäni. Kävimme neuvolan jälkeen ruokakaupassa ja menimme kotiin soittamaan. 

Veljenvaimo voitti painoveikkauksen kymmenen gramman tarkkuudella.

Synnäriltä pyydettiin tulemaan paikan päälle. Testien mukaan lapsivesi ei ollut mennyt, joten ei siis kiirettä. Pääsimme vielä kotiin, kuten arvasimmekin. Jotta odottavan aika ei olisi liian pitkä, lähdimme ostoksille XXL:ään ja lounaalle Le Qulkuriin. Supistuksia tuli satunnaisesti ja lounaalla itselleni tuli olo, että haluan jo kotiin rauhassa hengittelemään. Kotona otin pienet päiväunet, kun Niko ajeli taloyhtiön nurmikon. Sitten hengailtiin terassilla, touhuttiin normikotiaskareita ja illalla katseltiin yhtä suosikkisarjaa HBO Nordicista. Aina kun supistus tuli, laitettiin telkkarista pause ja Elle TENSistä Boost-tila päälle.

Niko otti maanantaipäivänä vielä rennosti uudessa XXL:stä ostetussa leposohvassa.

Joskus yhden maissa maanantain ja tiistain välisenä yönä supistukset alkoivat tuntua siltä, että kotona ei enää halunnut olla. Supistusten väli oli maanantai-iltapäivä neljästä ollut noin kymmentä minuuttia, tuolloin yöllä niitä tuli välillä viiden minuutin, välillä 7-9 minuutin välein. Osa supistuksista tuntui jo varsin kovilta, tärisin jossain horkassa vielä minuutteja niiden jälkeen. Synnärille saavuimme puoli kahdelta yöllä, kun olimme ensin pysähtyneet kolme kertaa matkalla supistusten takia, ei ollut autossa istuminen herkkua.

Synnärillä olin auki vasta 2-3 senttiä. Meidät ohjattiin synnytyssaliin, jossa toiseen kankkuun pistettiin jotain kipulääkettä. Sen avulla koetimme vähän vielä nukkua. Viiden maissa supistukset olivat jo melkoisia ja selkääni laitettiin epiduraalikatetri sekä sen kautta kipulääkettä. Supistukset näkyivät käyrällä, mutta en tuntenut mitään. Tässä vaiheessa kätilä nro 2 vai olikohan jo 3 tuli laittamaan pimennysverhot kiinni ja kehoitti meitä nukkumaan. Yhteensä synnytyksen aikana salissa taisi olla vuorotellen neljä kätilöä.

Tiistaina aamuysiltä heräsin koviin supistuksiin. En oikeastaan edes muista mitä kaikkea on tapahtunut tiistaina aamukympin ja iltapäiväviiden välillä. Epiduraalia lisäiltiin aina välillä, sen vaikutus taisi kestää tunnin tai puolitoista kerrallaan. Sentit olivat tiukassa, aukeneminen oli hidasta ja sitä koetettiin nopeuttaa jollain oksitosiinilla vai millä lie. Myös kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa. Välillä koetin nukkua kahden yön väsymystä sängyssä, välillä olla sängyllä nelinkontin ja siinäkin asennossa olisi tullut uni, väsymys oli kaamea. Välillä istuin jumppapallon päällä. Tensin käytön olin lopettanut silloin, kun epiduraali laitettiin. Ekan epiduraaliannoksen aikana verenpaineenikin laski melko alas, jota taas korjattiin jollain aineilla.

Tää on varmaan ainoa kuva meikäläisestä synnärillä, naama kertoo kaiken.

Ponnistusvaihe alkoi tiistaina iltapäiväviideltä ja kesti puolitoistatuntia. Tässä vaiheessa alakertaan pistettiin vielä piikillä jotain kipulääkettä. Lääkäri oli tullut saliin ja kohteliaasti esitellyt itsensä mulle, kun olin kiukkuisesti ärähtänyt hänelle, että "mitä!". Lääkäri totesi ystävällisesti, että hän vain esitteli itsensä. Nikoa hieman nauratti jälkikäteen. Muuten ilmeisesti käyttäydyin suhteellisen hyvin ellei kirosanojen luettelointia lasketa.

Ponnistusvaihe tuntui pitkältä. Olin ensin sängyssä, sitten jonkin vessanpöntön näköisen päällä ja lopulta jälleen sängyllä puoli-istuvassa asennossa. Välillä mietittiin ilmeisesti imukupilla avustamista, ohimennen vissiin sektiotakin, kun lääkäri pörräsi salissa valmiustilassa kätilön lisäksi. Itsekin mietin jossain vaiheessa, että entä jos en yksinkertaisesti vaan jaksa ponnistaa beibiä ulos. Olo oli kuin yrittäisi punnata melonia pepusta. Beibi oli jossain vaiheessa tulossa jotenkin suu edellä, oikeinpäin kumminkin. Jossain vaiheessa kätilö kysyi haluanko vettä, johon totesin vain, että haluan tämän vauvan pihalle. Kätilö naurahti, että nyt on ainakin oikea asenne.


Muutaman minuutin ikäinen pikkukaveri.


Iskäkin herkistyi, kun sai uuden perheenjäsenen ekaa kertaa syliin.

Lopulta pikkuprinssi tuli kuin tulikin ulos ihan normaalissa asennossa ilman imukuppeja tai muuta. Ensimmäisenä katsoin 50-senttistä vauvaa ja mietin, että miten noin iso otus (3850 g) on voinut olla mun sisällä ja tulla sieltä vielä ulos?!? Pikaputsauksen jälkeen prinssi tulikin jo ihokontaktiin mun rinnalle, mistä sitä uunituoreen iskän kanssa ihmeteltiin. Itselläni oli vielä epätodellinen olo, tuntui, etten ole edes tässä maailmassa. Synnytyksen kokonaiskesto oli 26 tuntia ja 45 minuuttia.


Naistenosastolla pikkuisen kanssa.


Synnytys on rankka kokemus isällekin.


Imetys saattaa äkkiseltään sattua tisseihin.

Joskus tunnin päästä pääsin suihkuun ja poitsu siirtyi iskän paidan alle suojaan. Tässä vaiheessa iskän silmäkulmakin taisi kostua hieman. Muutoin synnytyksestä selvittiin parilla tikillä ja kipeällä häntäluulla. Olen joskus satuttanut häntäluuni jäisessä pulkkamäessä ja sama paikka otti ilmeisesti hieman osumaa synnytyksessä. Niko-isältä meinasi mennä synnytyksessä peukalo, kun puristin sen melkein sijoiltaan väärään suuntaan. Tämä tunnustettiin tosin vasta jälkikäteen, ehkä ihan fiksua niin. Synnytyssalista siirryimme naistenosastolle, josta pettymykseksemme emme saaneet perhehuonetta, sillä osastolla oli ruuhkaa.


Poika Peltola 50 senttiä ja 3850 grammaa.


Mummo, pappa, isomummu sekä mun sisarukset ja veljenvaimo lähettivät sairaalaan isoja valkoisia ruusuja.

Sairaalassa olimme kolme yötä. Kotiin pääsimme juhannusaattona, voi sitä onnenpäivää. Omat vaatteet, oma sänky, oman perheen rutiinien löytämistä ja pikkuprinssiin tutustumista omassa rauhassa omassa kodissa. Ihan paras juhannus. Juhannuksen kunniaksi kävimme koko perhe kylvyssä ja grillasimme superhyvää lihaa, minä ja mun rakkaat miehet, Niko ja pikkuprinssi. * sydän *


Isi ja iskän poitsu.


Perhepeti.


Jos tissiä ei näy, voi iskän korvalle käydä huonosti. 


Herra suloisuus.