Melontareissu Kolovedellä

Kesäloma on mennyt nopeasti, nyt viedään jo viimeistä lomaviikkoa neljän viikon kesälomasta. Viime viikonvaihteessa kesälomaa vietettiin jälleen eri maisemissa, tällä kertaa Heinävedellä Koloveden kansallispuistossa (http://www.luontoon.fi/kolovesi). Nyt retkeiltiin kajakeilla.

Kartta: http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/kolovesifin.pdf

Kalliomaalaukset olivat jossain takana kalliossa.

Olen jonkin verran melonut, mutta yhteensä melontakertojen laskemiseen taitaa riittää kaksi kättä, mistään suuresta kokemusmäärästä ei siis voida puhua. Kävin jokunen vuosi sitten Jyväskylässä Melanvilauttajien melontakurssin ja olen siitä saakka ollut jäsenenä, en ihan joka kesä. Jäsenmaksu on 30 euroa vuosi ja käyttömaksu 50 euroa, sillä saa lainata kajakkia pari päivää putkeen veloituksetta.

Sää ei olisi voinut olla parempi, aivan upea auringonpaiste.

Reissuun startattiin viime viikon sunnuntaina 10.7. Ajelin aamulla mökiltä Kannonkoskelta Jyväskylään pakkailemaan kamppeet pikaisesti, reipas tunti kotona ja menoksi. Kajakit ja muut oheistarvikkeet lastattiin kyytiin Melanvilauttajilta Tuomiojärveltä. Sitten nokka kohti Savoa ja Heinävettä. Matka meni joutuisasti ja perillä oltiin joskus kolmen neljän maissa. Sitten tavarat autosta kajakkiin ja vesille Kirkkorannasta puoli viiden maissa.

Olen tosiaan aiemmin ollut kajakilla pelkästään päiväreissuilla, joten ikinä ei ole tarvinnut pakata kajakkiin makuupusseja sun muita retkeilyvarusteita yön yli reissuille. Täytyy sanoa, että tästä retkestä tehtiin mulle äärettömän helppo, sillä melontakaverilla oli teltta, keitin sekä kaikki ruuat. Siis oikeasti, voisi sanoa, että mulla oli täysi ylläpito, ihan omituista. Makuupussiinkin lainasin vedenpitävän pussukan, johon onnistuin vielä vahingossa tekemään jonkin viiltoreiän jossain vaiheessa, auts.

Järvi oli tyyni melkein koko reissun.

Aiemmin pisin melontamatkani on ollut muutaman vuoden takaa siskon kanssa Saarijärvellä. Olin tuolloin melomassa toista kertaa ikinä, sisko ensimmäistä. Meloimme 20 kilsaa, josta loppumatka oli vielä melkoista tuulta. Illalla kädet olivat niin kipeät, etten jaksanut syödä edes jäätelöä, kun en pystynyt pitämään sitä käsissäni. Tähän suhteutettuna hieman hirvitti miten parinkymmenen kilsan päivämatkat sujuisivat.

Jos jotain retkeilyvarusteita uusin tulevaisuudessa, niin makuupussin ja alustan. Kumpikin ovat äärettömän isoja ja alusta on vieläpä melko ohutkin. Kajakissakin ne veivät tilaa ihan liikaa, niiden kanssa yhteen säilytystilaan mahtui vain pari vesipulloa.

Ekan päivän melonta sujui hyvin. Alussa tekniikka oli vähän hakusassa ja kajakki ei mennyt millään suoraan, mutta pikkuhiljaa tekniikka parani. Jossain vaihessa satoi hieman vettä, mutta ei häiritsevästi. Evästaukokin pidettiin auringonpaisteessa Pitkäsaaressa ja ihmeteltiin viereisen melontaseurueen puuhasteluja. Eväänä oli kanakeittoa ja leipää, kyllä maistui. Evästauon jälkeen matkaa jatkettiin vielä pienellä pistolla kosken suuntaan Piippaan, "koski" oli kyllä melko pieni. Päivän viimeiset kilometrit melottiin, kun aurinko oli jo laskenut.

Illalla oli myös peilityyni järvi, äärettömän kaunista.

Aurinko on jo laskenut.

Ihan kuin taivas olisi järvessä.

Olin ottanut melan, jonka pituus oli 195 senttiä. Kaikesta päätellen se oli mulle liian lyhyt, onnistuin kastelemaan itseni joka vedolla. Päivällä auringonpaisteessa se ei haitannut, mutta illalla auringon laskiessa oli jo viileämpää. Loppuillan meloinkin kaverin säädettävällä melalla ja pysyin kutakuinkin kuivana. Leiripaikassa Pyylinojassa pikainen vaatteiden vaihto, kuivat ja lämpimät vaatteet tekivät niin hyvää, iho oli jo ihan kananlihalla.

Sitten teltan pystytys ja iltapalan tekoon. Menussa oli varsin miehekäs annos pastaa tomaattikastikkeella ja tonnikalalla, jälkkäriksi kahvia ja keksejä. Niiden voimin uni maittoi enemmän kuin hyvin teltassa, joka sekin tuntui varsin tilavalta vaellusreissujen kompaktiin ja keveään kahden hengen telttaan verrattuna. Siellä mahtui jopa istumaan :)

Iltapalaksi pastaa, nams.

Näkymä yöpaikasta.

Ekan päivän treenidata:

Ylhäällä näkyy pisto koskelle ja alussa kalliomaalauksille.

Aamulla aurinko paistoi. Yöunet olivat mukavan mittaiset ja kroppakin tuntui suhteellisen levänneeltä. Eniten rasitusta olivat saaneet pohkeet, ilmeisesti lauantain puolimaraton ja jalkojen staattinen jännitys meloessa antoivat niille vähän rasitusta. Aamupalaksi söimme reilun lautasellisen puuroa, pari ruisleipää ja keksejä kahvin kanssa, sillä jaksoi taas hienosti lähteä järvelle. 

Teltta oli luksusiso, neljän hengen. Siellä mahtui jopa istumaan.

Melonta sujui jälleen mukavasti. Välillä pidettiin huilitaukoja, valokuvailtiin ja ihasteltiin maisemia. Kamera oli koko ajan kajakin kannella vedenpitävässä pussukassa, josta se oli helppo ottaa esille. Norppia ei harmi kyllä näkynyt, vaikka niitä pitäisi Kolovedellä olla muutama kymmen. 

Olin todistetusti mukana reissussa :P Tässä vaiheessa mulla on vieläpä aurinkolasit, myöhemmin nakkasin ne epähuomiossa järveen, kun otin hiuspantaa pois tyhmien rusketusrajojen pelossa.

Välillä pidettiin huilitaukoja ja ihasteltiin maisemia.

Kalliot olivat upeat.

Evästauko pidettiin hulppeissa maisemissa Vaajasalossa. Tomaattikeittoa oikeilla tomaateilla ja jälkkäriksi hunajamelonia, kyllä taas kelpasi. Eväissä ei ollut valittamista, ei ole millään vaellusreissulla ollut yhtä luksuseväitä, pitäisiköhän meidänkin alkaa tyttöjen kanssa panostaa enemmän. Tosin on hieman eri asia roudata ruokaa yhden yön reissulle kuin viikon vaellukselle, mutta ehkä ainakin pussipuurot voisi vaihtaa oikeaan ja täyttävämpään puuroon, jota annostelisi itse pusseihin.

Maisemaa ruokatauolta.

Mieli lepää näissä maisemissa.

Tästä ei ole enää pitkä melontamatka.

Panoraamakuva.

Ruokatauon jälkeen matkaa jatkettiin lähes vastakkaiselle rannalle Lohilahteen. Melontamatkaa ei ollut enää jäljellä juuri mitään, niinpä päätimme käydä kiertämässä muutaman kilsan luontopolun. Ja pakkohan se oli, kun olimme kajakeissa kuskanneet maastokenkiä koko reissun. Alkumatka käveltiin, sää oli kuuma. Loppumatka kuitenkin innostuttiin juoksemaan, siinä kyllä syke nousi ja hiki virtasi, kun hyppeli kiviltä kiville ja väisteli juurakoita. Kivaa! Juoksun jälkeen olikin jo niin hiki, että syöksyimme samantien järveen uimaan. Se kyllä virkisti, olo oli kuin uudelleen syntynyt uinnin jälkeen.

Maisemat Lohilahden luontopolulta.

Juoksun ja uinnin jälkeen lähdimme suuntaamaan lähtöpisteeseen eli Kirkkorantaan. Viimeinen etappi oli ajallisesti vajaan tunnin mittainen. Sitten pieni välipalatankkaus banaaneilla ja kajakit auton katolle. Tosi kiva reissu! Yhteensä melottuja kilsoja tuli noin 40, ei paha, eikä tuntunut käsissä läheskään yhtä pahalta kuin muutama vuosi sitten. Eniten jumissa olivat pohkeet.

Reissu tehty, kajakit ja muut varusteet odottavat autoon pakkaamista.

Matkalla kävimme vielä Varkauden Rossossa syömässä. Jyväskylässä olimme joskus maanantaina iltakymmeneltä. Kajakkireissu oli kyllä sen verran mukava, että pitää ottaa uusiksi joskus myöhemmin. Ja ehkä tämän jälkeen uskaltautuisi lähtemään jopa pidemmälle reissulle, melonta ei tuntunut yhtään pahalta, vaikka uni aika makeasti tulikin seuraavana yönä. Huippureissu! Tää on ollut ihan törkeen hieno kesäloma, loving it.

Tokan päivän treenidata:

Tokan päivän melonnat kahdessa osassa, jälkimmäinen ei valitettavasti jostain syystä ottanut kilometrejä.