Venloihin tasan 30 päivää

Jahas, en oikein tiedä miten tässä on päässyt näin käymään, mutta olen lähdössä kuukauden päästä Venloihin suunnistamaan. Enkä siis todellakaan osaa kehuttavasti suunnistaa. Ystäväni Marjo sai ylipuhuttua mut mukaan joskus alkukeväällä. Strategiana oli kolmen viikon väsytystaktiikka, joka näytti toimivan vallan hyvin. Plus osalistuminen kaikkiin mun yllyttämiin kissanristiäisiin kuten Napolin puolimaratoniin ja Pentin Pinkaisuun. Joku heikko hetki crossfit-treenien jälkeen taisin päästää suustani, että "jos lähdet mun kans kympille Pentin Pinkaisuun, niin lähden Venloihin". Helpolla menin.

Jukola-kartta vuodelta 2014 näyttää vähän mitä on luvassa.

Jukolan viesti on Suomen suurin aikuisten kilpailu. Viime lauantaina juostu Helsinki City Runkin tulee vasta kakkosena. Kuva: http://www.jukola.com/wp-content/uploads/2013/03/jukola-ohjeita-ja-neuvoja-osallistujalle-2013.pdf

Niinpä väsytystaktiikan ansiosta vastasin huhtikuun alussa Keskisuomalainen-konsernin sähköpostiin, että olen mukana Venloissa. Joukkueemme kokoonpano oli epävarma vielä tähän päivään saakka. Yhdellä naisella oli rasitusvamma, toista mietityttivät suunnistustaidot, ihan niinku meikäläisen taidoissa olisi ollut missään vaiheessa kehumisen varaa. Tänään kuitenkin varmistui, että tiimi on kasassa ja jaoimme osuudet alustavasti. Koska konserni maksaa osallistumismaksumme, joukkueemme nimi on Lappeenrannan Uutiset, jee jee.

1. osuus: 7,0 km – Heli

2. osuus: 6,7 km – Päivi

3. osuus: 5,9 km – Saija

4. osuus: 9,0 km – Marjo

Arto (oik.) on ollut meidän tuki ja turva. Kotiläksynä on ollut suunnistuksen jälkeen piirtää juostu reitti kartalle, jotta Arto on voinut seuraavana päivänä antaa pika-analyysin suorituksesta.

Olemme käyneet Marjon kanssa aikuisten Jukola-suunnistuskoulun keväällä 2015. Jo tuolloin ajattelin, että en lähde ikinä kyseiseen tapahtumaan. Niinpä, vannomatta paras. Suunnistuksessa olen niin epämukavuusalueellani, mutta ilmeisesti juuri siellä oleminen kehittää. Ellen sitten eksy Venloissa ja hälytä pelastuspartiota etsimään, saataisiimpa ainakin jutunaihetta töihin.

Maanantain suunnistusreitillä tuli vähän rymyttyä rapalätäköissä.

Maanantaina olin ekaa kertaa tänä vuonna yksin rasteilla. Viime keväänä olin kerran, joten kovasta kokemuksesta ei voida puhua. Mun ja Marjon yhdessä kierretyillä rasteillakin sijoitus on ollut yleensä viimeinen tai toiseksi viimeinen. Maanantaina valitsin suosiolla C-kartan, sen verran oli kroppakin jumissa lauantain puolimaratonista ja räätälinlihas ilmoitteli taas itsestään. Onnistuin löytämään kävellen kaikki rastit, yhden jopa pari kertaa :D Osalla rasteilla kyllä hyörin ja pyörin ympäriinsä ja kirosin, että lopetan koko suunnistuksen, kun en tajunnut minkä puun luona rasti oli.

Tämä kartta ei ole tältä viikolta, vaan aiemmilta rasteilta Suolahdesta.

Kun pääsin maaliin, niin Muuramen suunnistajien rastinainen lohdutteli, että Venloissa on kuulemma kaikentasoisia kisaajia, että uskallan hyvin lähteä mukaan. Hän arvioi minut jopa keskitasoon, huh huh. Venloissa on kuulemma mua painavampia naisia ja hitaampia juoksijoita, että ei hätää. Samalla sain myös hyvät vinkit kramppien ehkäisyyn. Kiitos sinä ihana nainen, sanoit juuri oikeat sanat!

Rasteilta löydetty kotiin. Socin takki kelpaa just suunnistukseen, ei haittaa vaikka tulisi reikiä.

Jep, eli 18. kesäkuuta suunnistetaan Lappeenrannassa. Mulla alkaa samalla kesäloma, että kunnon lomanaloittajaiset. Edellisenä iltana olisi työpaikan kuuluisa kesäristeily Päijänteellä, mutta se jätetään väliin. Kahvitauolla työkaverit koittivat houkutella mukaan, mutta Marjo totesi painavasti, että "Päivihän ei muuten lähde! Kesän päätavoitteeseen pitää valmistautua hyvin." Hahhaa, ihan kuin vanha aviopari, saatiin hyvät naurut. :D

Lisää tapahtumasta: www.jukola.com/2016/