Pitkäperjantain sulkapalloturnaus

Eilen oli kivaa, pidettiin sukulaisten kesken leikkimielinen sulkapalloturnaus. Joukkueita saatiin kasaan 6 eli 12 pelaajaa nelinpeleissä. Osa joukkeista oli sovittu etukäteen, esimerkiksi veljekset tai isä ja tytär, ideana oli muodostaa mahdollisimman tasaisia pareja. Meidät kolme naista (minä, sisko ja serkkutyttö) arvottiin kolmelle miehelle. Naureskeltiin, että heikosti menee, kun naiset joutuu arvontaan, hehhee. Mä sain parikseni iskän, ainakin pelikaveri oli tuttu ja turvallinen. Iskä on aika haka lyömään palloa ja pelisilmää löytyy. Ei siis huono arpaonni, vaikka muutkin vaihtoehdot olivat hyviä.

Iskä iskussa, mä varmistan takana.

Meitsi lyöntivuorossa.

Jos ois siskon kans päästy samaan tiimiin, ois joukkueen nimi ollu "hiki ja huti".

Tekstiilikaksoset.

Turnauksessa pelejä tuli yhteensä noin parikymmentä, kun kaikki joukkueet pelasivat toisiaan vastaan. Jokainen peli oli kaksi erää, pistekatolla 21. Viideltä ilapäivällä aloitettiin ja iltakympiltä lopetettiin. Pelit olivat tosi tasaisia ja mikä tärkeintä, kaikilla oli hauskaa. Hiki tuli ja nauru raikasi. Välillä lyönnit oli tosi pro, välillä naureskeltiin tyhmille mokille. Mun mielestä kaikki pelasi tosi hyvin, kehitystä oli tapahtunut valtavasti.

Pallo tulossa.

Valmiina lyömään.

Me hävittiin alkupeleistä yksi erä sedälle ja hänen tyttärelleen, muuten voittoputki eteni iskän kanssa hyvin, tiukasti, mutta eteni kuitenkin. Vika peli pelattiin mun pikkuveljiä vastaan, he olivat siihen saakka voittaneet kaikki erät. Meidän piti siis iskän kanssa voittaa vika peli erin 2-0, jos mielittiin voittaa koko turnaus. Yksikin hävitty erä, niin veljien tiimi olisi voittanut. Se oli kyllä melkoinen henkinen taistelu. Pikkuveljeä jännitti vähän pelata iskää vastaan, mua toista pikkuveljeä vastaan, sillä olin hävinnyt kaikki kaksinpelit aiemmin saaden muutaman hassun pisteen per peli.

Tiukkaakin tiukempi vika erä. Virheille ei ollut varaa.

Tiukka tilanne jatkuu.

Eräpisteet.

Tiukkaakin tiukempi vastus vikassa pelissä.

Eka erä meni tiukasti 21-18, meidän hyväksi. Toka erä alkoi meidän ollessa alakynnessä ja roikkuessa 2-3 pisteen päässä veljien pisteistä. Saatiin kuitenkin kirittyä ja voitettiin tokakin erä 21-18 eli koko turnaus! 

Voittajien on helppo hymyillä.

Lopputuloksena siis hävittiin kymmenestä erästä yksi erä koko turnauksessa. Voittajatiimi sai kiinnityksen kiertopalkintoon, minkä voi lunastaa itselleen kolmella turnausvoitolla. Palkinnon lahjoitti Juhani Kantonen Kyyjärveltä. Lisäksi naureskeltiin, että mukana oli rahapalkinnot, kolme parasta joukkuetta sai vielä arvat. Meidän arpa on vielä raaputtamatta, että tiedä millaiset voittosummat on vielä tulossa.

Ensi vuonna pelataan jälkeen!

Ensimmäinen kiinnitys tehty.

Ihana arki

Tiedättekö miten ihanaa tavallinen arki voi olla? Nautin! Viimeiset kuukaudet ovat menneet nopeaa, todella nopeaa. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon isoja asioita. Blogi on nukkunut kaiken kiireen keskellä. Nyt tuntuu taivaallisen ihanalta perusarki, jos mun elämässä ikinä ihan sellaista PERUSarkea onkaan. Töiden jälkeen voi tehdä mitä haluaa! Voi lähteä treenaamaan, juoksemaan, kokkailla, nähdä kavereita, sisustaa.

Niin sanotut "pakolliset" jututkin ovat luksusta. On huippua päästä ohjaamaan ryhmäliikuntatunteja tai nähdä opettaessa miten porukka syttyy siitä, kun he oppivat uutta. MIkä parasta, enää ei tarvitse pakata, muuttaa, roudata tavaroita, purkaa niitä ja säätää ties mitä. Ei tarvitse asua muuttolaatikoiden keskellä. Aivan taivaallista. Taas osaa arvostaa perusasioita ihan eri tavalla kuin ennen.

Voiko ihminen hymyillä enempää?

Tänään juttelimme kaverini kanssa siitä, miten ihminen sättii itseään välillä ihan turhasta. "En ole ehtinyt treenata viimeisten kuukausien aikana, en ole jaksanut siivota, en tehdä ruokaa, enkä sitä tai tätä." Sivuhuomautuksena pakko todeta, että eipä ole kumma – avioero, asunnon myynti, uuden osto ja remontointi, onhan siinä asioita sulateltavana ja hoidettavana. Ja oikeasti pitäisi miettiä niitä positiivisia asioita, joita on tapahtunut. NIitä ei aina näe ja niille sokeutuu, mutta aina niitä on.

Olen jostain syystä rakastunut näihin mietelauseisiin viime aikoina.

Eron jälkeen ihminen miettii miten hänen pitäisi käyttäytyä ja mitä tehdä. Olen koettanut keskittyä siihen, että teen asioita, jotka saavat minut hymyilemään.

Joulukuussa aamupalani koostui joka aamu pussipuurosta, siis joka ikinen aamu, voitteko kuvitella? Voimat olivat poissa avioeron vuoksi, eikä aamuisin ollut energiaa muuhun kuin laittaa vedenkeitin päälle. Nyt keitän aamuisin puuron, käyn kaupassa ja kokkailen muutenkin! Aika siistiä. Tähän tosin on pakko todeta, että kokkaaminen on vaarallista, koti-illat ylipäätään. Tänään meinasin nimittäin höystää uunikasviksia toisella peukalollani. Verta tuli niin, ettei loppua meinannut näkyä. Mutta uskon, että peukalotuppo sopii hyvin nykyiseen lookiini. Olkapäät ovat mustelmilla crossfitista ja polvet ExtremeRunissa konttaamisesta. Kyllä siihen stailiin yksi rikkinäinen peukalo sopii.

Peukalo paketissa tuo vain katu-uskottavuutta.

Näistä meinasi tulla peukalolla höystettyjä uunikasviksia.

Joulukuussa söin valmisruokaa, ostin valmissalaatin tai kävin jossain kaverilla syömässä. Nyt ruokakassin sisältö näyttää vähän erilaiselta.

Joulukuussa ja vuoden alussa en jaksanut myöskään siivota. Ei siinä tosin mitään järkeä olisikaan ollut, kun asui pahvilaatikoiden ja remonttisuojien keskellä. Nyt uusi koti näyttää aivan mielettömän upealta ja hetkellisiä kaaoksia lukuunottamatta siistiltä. Lisäksi itkin joulukuussa melkein joka päivä, nyt vain todella satunnaisesti. Tammikuussa mietin, että pitäisi ostaa joululahjat, kunnes tajusin, että joulu meni jo. Muistan joulusta kaiken, mutta jotenkin se meni kuin sumussa, vähän ohi. Tammikuun lopussa vietinkin ihan keskenäni uutta joulua ja nautiskelin glögistä ja pipareista. Helmikuun syntymäpäivät kuitenkin muistan, oli ihanaa, kun läheiset olivat käymässä ja uutta asuntoa ihastelemassa.

Sain siskolta aivan ihanan synttärikortin.

Pikkuveljen synttärikortti oli astetta hauskempi. Meissä on kuulemma samaa näköä :D

Lähes kaikissa syntymäpäiväkorteissa oli samantyylinen viesti. "Olkoon tämä syntymäpäivä alku vuodelle, joka täynnä onnellisia muistoja, upeita hetkiä ja loistavia unelmia."

Synttäreiden kunniaksi kilisteltiin SE 80 euron skumppapullo. Burger Kingin pakkauskääreet viimeistelevät tunnelman.

Viimeisen kolmen kuukauden aikana on siis tapahtunut paljon hyvää. Olen jälleen kasvanut henkisesti, vähän niin kuin opetellut asioita uudestaan. Jos jotain hyvää, niin onneksi olen perusluonteeltani positiivinen ihminen, jaksan hymyillä ja uskoa siihen, että asiat kääntyvät aina loppujen lopuksi parhain päin.

Uusi koti ei voisi myöskään tuntua paremmalta. Sijainti ja pohjaratkaisu ovat loistavia, sisustus näyttää remontin jälkeen upealta ja seinäsänky oli loistava investointi. Olen käynyt juoksemassa, jopa puolimaratonin kaverini kanssa Napolissa (siitä myöhemmin vielä lisää) sekä ExtremeRunin Peurungassa. Lisäksi olin viikon lomalla Italiassa, huikea reissu (ja henkilökohtainen konkurssi, heh). Olen ollut opettamassa yliopistolla, auttanut pikkuveljeä ja hänen avokkiaan muutossa, jatkanut opintojani personal traineriksi ja valmentanut harjoitusasiakasta. Olen oikeastaan tehnyt vaikka mitä.

Uusi suunta on otettu, siitä ei ole epäilystäkään.

Love U! Kiitos vielä kaikki läheiset, ystävät ja tuttavat. Olen teitä kiittänyt, mutta mikään ei korvaa tukeanne viimeisten kuukausien aikana. Nyt mennään aurinkoisena kohti kevättä. Ensi kerralla enemmän treeni- ja juoksujuttuja, palataan!