Juoksun hurmaa ja Habaa-tsemppikirja

Tajusin hiljattain, etten ole viime aikoina juossut juuri ollenkaan. Kun aloitin personal trainer -koulutuksen parisen viikkoa sitten, päätin, että juoksen helmi/maaliskuun vaihteessa Napolissa vain puolimaratonin, en siis kokonaista. Syynä on yksinkertaisesti se, että päivästä loppuvat tunnit kesken ja kokonaiselle tähtääminen vaatii säntillistä treenaamista.

Viime talvena juoksin flunssakausia lukuunottamatta joka viikko, ihan sama millainen sää oli. Tukholman maraton oli tavoite, mikä oli kirkkaana mielessä koko yhdeksän kuukautta ja aiheutti sen, että treeneistä ei lipsuttu. Kerran oli pakkasta -20 astetta, kun olin lenkillä. Se oli huisa lenkki, siitä lisää:
• Juoksulenkillä pakkasella

Joskus myös satoi vettä tai tuuli, mutta Goretex-takin ansiosta se ei menoa haitannut. Keskimääräisesti juoksin viime talvena kolme kertaa viikossa, kylmimpinä talvikausina kerran ja hiihdin pari plus muut liikunnat päälle viikoittain. Nyt pt-koulutus vaatii istumaan iltaisin aika ajoin nenä kiinni kirjassa tai asumaan kuntosalilla ja se aika on juoksusta pois.

Heijastinliivi huolehtii siitä, että autotkin huomaavat.

Viime viikolla en juossut kertaakaan. Edellinen lenkki oli Alajärvellä toissa viikonloppuna 25 minsaa. Aika säälittävä suoritus. En ole ottanut paineita juoksusta, vaan olen panostanut kuntosaliin sekä lihasten ja kuntosalilaitteiden opetteluun. Kuntosalivalmentajan näyttökoe olisi nimittäin ensi viikon perjantaina. Liikuntaa on tullut viikkoon keskimäärin 8-10 tuntia, kevyimpinä viikkoina 5-6 tuntia.

Eilisiltana tajusin jotain, kun luin Baba Lybeckin Habaa-kirjaa. Mulla on ollut ihan älytön ikävä juoksun henkistä puolta. Kirja palautti sellaisen kipinän juoksuun, että solmin lenkkarit jalkaan tänään illalla vielä puoli seitsemän maissa töiden jälkeen. Tässä muutama otos kirjasta:

"Ymmärsin, että voidakseni olla kokonaisvaltaisesti omana itsenäni muiden kanssa, minulla täytyi olla hetkiä, jolloin olen aivan yksin, jolloin kukaan ei kohdista minuun odotuksia tai vaatimuksia. Muuten kadottaisin itseni."

Kirjaa suositellaan aloittelijoille, mutta kyllä siitä motivaatiota saa kokenutkin treenaaja.

"Parhaiten tällainen itsensä kuuntelu onnistui lenkillä. Yksin juostessa päässäni kävi aluksi aina hirmuinen kuhina. Useimmiten ajatukset kiersivät työasioissa. Pikkuhiljaa lenkin edetessä rauhoituin ja ajatukset keskittyivät perheeseen, lapsiin ja ihmissuhteisiin. Kun olin oikein pitkällä lenkillä, pääsin vielä pidemmälle: fyysisen väsymystilan lisääntyessä ajatukset keskittyivät yhä enemmän sisäänpäin ja omaan sisäiseen maailmaani. Jos jaksoin juosta tarpeeksi kauan, mieleni tyhjeni lopulta kokonaan. Kun tulin kotiin sellaiselta lenkiltä, olin kuin uudestisyntynyt."

Tällaista uudestisyntynyttä lenkkiä ei tarvitse kauaa hakea. Sairaslomalla eräs 30 kilsan lenkki oli juuri tällainen. Hemmetinmoisella raivolla, mutta kyllä pää tuulettui ja tyhjeni:
• Raivolenkki 30 kilsaa

"Huomasin myös ajattelevani parhaiten ollessani liikkeellä. Tarvitsin impulsseja ja toimintaa, jotta aivoni pysyisivät virkeinä. Paikallani turruin, ajatukset muuttuivat löysiksi ja kiersivät samaa rataa, enkä kyennyt tarttumaan oikein mihinkään, mutta lenkkeillessäni sain ajatukset koottua. Lenkin jälkeen en sättinyt itseäni, enkä ollut turhautunut. Sen sijaan pursuin energiaa, iloa ja voimaa."

Pohkeet venytyksessä.

Olen ollut viime viikot myös hieman kireä. Tästä ovat saaneet osansa niin äitini, aviomieheni kuin varmaan pari työkaveriakin. Ehkäpä alan vain taas käydä lenkillä, kun se tuntuu noin hyvältä. Tänäänkin juoksin ihanalla, tutulla hiekkatiellä, joka kiertää rantaa pitkin. Tähtitaivas, rauhallinen maisema, mutta kuulokkeista raikaa tsemppimusa. Ihan parasta. Lisäksi juoksin peruslenkkini jopa muutaman minuutin tavanomaista nopeammin.

Habaa-kirjaa suositellaan liikunnan vasta-alkajille, mutta kyllä sieltä motivaatiota ammensi jo useamman vuoden harjoitellut treenaajakin. Kirja-arvostelu ja lisää kirjasta:
• Baba Lybeck: Habaa : iloa, liikettä, voimaa

"Liikunta vaatii aikaa ja usein tuntuu siltä, ettei sitä ole tarpeeksi. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän harjoittelen, sitä tehokkaammaksi muutun. Mieli pysyy virkeänä ja saan lyhyemmässä ajassa enemmän asioita tehdyksi. Siksi koen, etten ole joutunut luopumaan mistään, päinvastoin olen saanut uutta sisältöä elämääni liikunnan kautta."

Team Rynkeby spinningillä kohti Pariisia

Pakko jakaa vielä muutama kuva eiliseltä Peurungasta. Olin siis eilen sunnuntaina aamuyhdeksältä pitämässä parin tunnin spinningsetin Team Rynkebylle. Rynkebyssa treenaa kaksi tuttuani: maratonkaverini Esa ja ohjaajakollegani Anne.

Rynkebysta on kirjoitettu lehdissä jonkin verran viime aikoina. Kyseessä on siis pohjoismainen hyväntekeväisyystapahtuma (vuodesta 2002 lähtien), jossa pyöräilyjoukkueet pyöräilevät Pariisiin ja keräävät rahaa syöpää sairastaville lapsille ja heidän perheilleen. Tänä vuonna pyöräilijöitä on Tanskasta, Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Färsaarilta. Pyöräilijät kustantavat itse pyöränsä, varusteensa ja matkansa. Tänä vuonna Suomen syöpäyhdistys Sylva ry:lle lahjoitettiin noin 239 000 euroa.

Suomen Rynkebyn porukka aloitti valmistautumisen heinäkuun 2016 pyöräilyyn noin kuukausi sitten. Viime viikonloppuna ympäri Suomea kasattu porukka kokoontui Laukaan Peurunkaan, jossa ohjelmassa oli yhteistreenejä ja luentoja. Minun tehtäväni oli pitää heille parituntinen ja hikinen spinningsetti sunnuntaiaamuna. Lähtöasetelma oli hieman haastava, sillä osa polkijoista oli sisäpyöräilytunnilla ensimmäistä kertaa ikinä ja osa taas oli pyöräilyseuran jäseniä eli todellakin konkareita pyöräilyn saralla.

Päädyin kolmen erillisen spinningtunnin rakenteeseen. Ensin poljimme kroppaa herätellen helpon 45 minuutin Easy-tunnin leffa-aiheella eli kaikki biisit olivat jostain elokuvasta. Samalla saimme heräteltyä kropan lisäksi hieman päätä, kun porukka arvaili, mistä leffoista biisit olivat. Ensimmäisen tunnin haastavuus oli asteikolla 1–5 noin kolmosen luokkaa. Toinen setti oli keskiraskas Iisee Aero-tunti, haastavuus noin neljä. Tällä tunnilla haastoin porukkaa käymään jo hieman epämukavuusalueella, etenkin viimeisessä työosuudessa. Viimeinen puoli tuntia oli palauttava ja kevyt Iisee Lime, haastavuudeltaan noin 2–3. Jokaisen tunnin välissä pidettiin lyhyt, muutaman minuutin vessa- ja vesipullontäyttötauko.

Täytyy sanoa, että porukka polki upeasti! Suurin osa arvioi haastavuuden noin neloseksi, osa jopa vitokseksi ja muutama superkuntoinen pääsi tasolle kolme. Etenkin hattua täytyy nostaa ekakertalaisille! Spinning ei ole lajina kevyimmästä päästä, joten on aivan mieletön suoritus polkea heti ekalla kerralla kaksi tuntia! Kiitos, tuolla menolla ja asenteella Pariisi on helposti saavutettavissa heinäkuussa.

Itselleni Peurungan spinningsali oli uusi tuttavuus. En ole käynyt siellä aiemmin, vaikka olenkin ohjannut sisäpyöräilyä vuodesta 2012 lähtien ja spinningiä olen harrastanut seitsemän kahdeksan vuotta. Sali oli todella mukavan kokoinen, hieman erilaisesti aseteltu kuin muualla. Ohjaajan pyörä oli alhaalla ja muut pyörät olivat ylempänä kahdella eri tasolla. Itse asiassa Elixiassa taitaa olla samanlainen ratkaisu Jyväskylässä. Lisäksi vihreä/sininen tunnelmavalaistus oli toimiva ja äänentoistossakaan ei ollut mitään moitittavaa. Mikki kuului (ainakin omasta mielestäni) uskomattoman hyvin ja selkeästi.

Ja vielä takaisin asiaan. Suomessa syöpään sairastuu vuosittain 150 lasta, joista 75–80 prosenttia paranee. Silti syöpä on suurin yksittäinen kuolinsyy 1–15-vuotiaiden lasten ja nuorten kohdalla. Lisäksi kahdelle kolmasosalle jää sairaudesta tai sen hoidosta jokin vakava terveyshaitta. (Lähde: Team Rynkeby). Lahjoittajaksi voi toki ryhtyä, mutta vähintä, mitä voit tehdä, on tykätä järjestöstä Facebookissa. Joten käyhän peukuttamassa!

Jyväskylän Rynkebyn sivut: https://www.facebook.com/teamrynkebyjyvaskyla/

Koko tapahtuman FB-sivut: https://www.facebook.com/TeamRynkeby/ 

Suomen kotisivut: http://www.team-rynkeby.fi/

*Kuvat: Jyrki Mustonen/Team Rynkeby