Jokin aika sitten liityin Facebookissa "Jyväskylä Trail Runners" -ryhmään, minkä bongasin muistaakseni jonkun keskustelupalstan vai minkä lie kautta. Ryhmässä on monenlaisia juoksijoita, joista suurin osa juoksee nimenomaan metsäpoluilla.
Kenkien ostolla alkuun
Meikäläisellä homma meni taas niin, että en saanut nukuttua eräänä yönä ja lueskelin netistä kaikenlaista kiinnostavaa. Silmiini osui myös juttu polkujuoksusta ja olin myyty saman tien. Polkujuoksu tukee hyvin maratontreenausta ja on mukavaa vaihtelua asfaltilla juoksemiseen. Ja mikäpä olisi mielelle parempaa kuin luonnon rauha ja vielä kivempaa, jos sen saa jakaa samanhenkisessä porukassa.
Seuraavana päivänä lähdin Intersportiin ostamaan Salomonin maastojuoksukengät lahjakortilla, sitten ei puuttunutkaan enää kuin ne polut ja "suunnistustaito". Mulla on ollut kaksi hyvää ystävää Jyväskylässä, joiden kanssa ollaan metsäpoluilla käyty aina välillä (tosin kävelemässä), mutta nykyisin kumpikaan ei enää asu täällä. Suuntavaistoni on olematon, ainoat polut missä en pääse eksymään ovat Ristikivessä, kun tie tulee vastaan joka suunnassa. Niinpä rohkaistuin ja ehdotin kimppalenkkiä "Jyväskylä Trail Runners" -ryhmässä.
Ekat kolme lenkkiä
Nyt olen käynyt ryhmän kautta kolmella lenkillä, karkeasti kerta viikkoon. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että "kevyt lenkki" voi tarkoittaa mitä tahansa. Ekalla kerralla se oli piristävä perjantai-illan lenkki poluilla, märät sukat ja melkoisen vauhdikkaasti hakkaava sydän.
Tokalla kerralla lenkki juostiin latupohjilla. Polar luokitteli lenkin harjoituskuormitukseltaan rankaksi keskisykkeellä 153. Lähes sama harjoituskuormitus oli kolmannella kerralla tänään, jolloin keskisykekin oli jo 160, heh heh. Vaikka sykkeet paukkuvat, niin seura on ollut erinomaista ja tsemppaavaa sekä maisemat mieltä rauhoittavia. Fiilis on ollut aina upea lenkin jälkeen. Samalla on hoidettu kuntoa, mutta myös pääkoppaa ja ehkäisty neljän seinän sisälle jämähtämistä.
Kovempikuntoisessa seurassa
Jep, eli joka kerta on yllätysmomentti millainen lenkki on tulossa ja ketä on paikalla. Onhan se aika mielenkiintoista, kun lenkkiporukka on useimmiten ollut minä ja muutama ventovieras mies metsässä. En ole muutenkaan ikinä juossut porukassa, vaan yleensä aina yksin. Näillä lenkeillä juoksen siis yleensä itseäni kovempikuntoisessa seurassa ja juoksuvauhti on vauhdikkaampi kuin omilla lenkeilläni. Tekee hyvää päästä välillä pois sieltä omalta mukavuusalueelta.
On myös huippua juosta porukassa, jossa on ihan sama kuka olet tai mitä teet työksesi. Kukaan ei tule arvostelemaan treenimääriäsi tai ihmettele, miten pääset lenkille keskellä päivää. Kukaan ei pidä maratontavoitettasi hulluna, sillä osa porukasta on ultrajuoksijoita, joilla lenkit ovat jotain ihan käsittämättömiä. Tässä porukassa musta tuntuu, että olen se aloittelija, joka treenaa ja juoksee vähiten. Se on aika piristävää, tosin haastavaakin.
Kukaan ei tiedä susta mitään
Olen välillä nähnyt työkavereita ja muitakin tuttuja ja usein keskustelu menee työuupumukseen tai muihin työasioihin. Se on ihan hyvä, sillä asioista pitää puhua ja niitä pitää käsitellä. Mutta. Täytyy sanoa, että välillä on melkoisen virkistävää olla seurassa, jossa näistä asioista ei tarvitse puhua. Juuri kukaan ei tiedä susta oikeastaan mitään, eikä kukaan juoksijoista ole sun kaveri Facebookissa (paria poikkeusta lukuunottamatta). Voit vain olla joku satunnainen juoksija, joka tavoittelee ekaa maratonia.
Juoksuporukassa on ehkä pari ihmistä, jotka tietävät taustani blogini kautta. Ekoilla lenkeillä se on tuonut tietynlaista "turvallisuuden" tunnetta, en osaa selittää tarkemmin. Ja onhan ihminen muutenkin sosiaalinen olento. Seura tekee hyvää, vaikka välillä on ihan kivaa, kun voi porukassa vain olla hiljaa, juosta ja ihastella luonnon rauhaa.
Jeps, eli kunto kasvaa hitaasti, mutta varmasti, mieli lepää metsikössä ja seura on huippua. Suosittelen kokeilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti