Tämä on loistava esimerkki: tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä tein.
Ohjasin aamulla spin 30 min ja kahvakuula 30 min -tunnit. Tuntien lopuksi muistutin treenareita syömään ja juomaan heti treenin jälkeen. Mutta mitä tein itse? Ryntäsin hirveällä kiireellä suihkun kautta töihin, töissä kuppi kahvia ja syömään vasta kahden tunnin päästä. Jouduin lähtemään töistä aiemmin, eikä mikään aika ole tuntunut yhtä pitkältä kuin se 15 min, minkä odotin bussia. Bussista ulos tultuani oksensin tienreunassa kuin kunnon deegu. Olo oli kuin zombiella.
Jälkikäteen on helppoa olla viisas. Aamulla söin normaalin aamupalan eli leipäpalanen, proteiinijoguttua ja taisi olla huikeat puoli lasia vettä ja yksi lasi maitoa. Sitten jumppaamaan. Ohjatessa unohdin itse juoda vettä, vaikka muistutin muita juomaan. Koska menin töihin tavallista myöhempään, ajattelin, etten viitsi heti lähteä syömään. Ensimmäisenä kuitenkin muistin juoda kahvikupin. Lounaalla kävin vasta puoli yhden maissa, kun päätä jo hieman särki. Lounaalla join vettä ja jälkkäriksi jälleen kahvia. Välipalakeksiä en enää saanut alas. Töissä otin särkylääkkeen ja join vettä, mutta siinä vaiheessa taisi olla jo liian myöhäistä. Tunti meni ja särkylääkkeenkin olisi pitänyt vaikuttaa. Päätä jomotti edestä ja takaa, olo alkoi olla epätodellinen.
Jälkikäteen tajusin myös etten maksanut bussimatkaani. Kortistani olivat matkat loppuneet, joten tarjosin kuskille pankkikorttia. Bussi oli kuitenkin myöhässä, joten kuski ei alkanut höyläämään korttiani. Lisäksi bussi oli niin täynnä, että jouduin seisomaan puolet matkasta. Loppumatkasta ainoa ajatukseni oli, että älä oksenna bussiin, niin onko se kumma, ettei muista maksaa. Tuskin olisin muistanut pin-koodianikaan siinä vaiheessa.
Kotona nukuin tunnin ja heräsin kuin uudestisyntynyt. Ah, paha olo on poissa! Eli ihan oikeasti, muistetaan syödä ja juoda riittävästi ennen ja jälkeen treenin.
